Joskus yhdessä päivässä saa aikaan paljon. Tämän kuvakertomuksen lisäksi Tero meloi, minä ratsastin ja aamulla käytiin sekä Mahkosen että Handolinin puutarhoilla.
Pavut on istutettu ylätalon edustan pajupenkereeseen ja tuettu pajuilla. Hauska yksityiskohta on, että ainakin yksi tukipaju näyttää olevan vahvassa kasvussa.
Pienellä oppikirjan kertauksella lihasmuistista löytyi tuo nätti sidos, taisi olla nimeltään Japanilainen silmä. Ei ole ihan hukkaan mennyt työväenopiston kurssit! Venevajan edustalta löytyi upeita sidospajuja, joilla sai näinkin siistiä jälkeä aikaan.
Taka"metsästä" eli hakkuuaukealta haetut sidospajut eivät kerta kaikkiaan olleet yhtä hyviä... No, pavut eivät toivottavasti välitä!
Kesäkukka-asetelmiakin tuli ripoteltua muutama. Lumihiutale on tuo roikkuva, neilikkaa taustalla.
Vaaleanpunaherukka on nyt kai kaksivuotias ja näyttää ainakin kukinnon perusteella vihdoin viihtyvän. Tukirakennelman tekovaiheessa kauniit sidokset eivät vielä olleet muistuneet mieleen.
Viime vuoden kurpitsapenkkiin pääsi nyt lehtikaaleja ja kaksi pinaatin taimea. Saas nähdä miten käy, paikka on aika kuiva. Taustalla pikkupenkissä tänä vuonna perunaa.
Lisää kesäkukka-asetelmia: tähtisilmä ja orvokkeja.
Mikko ja Minna toivat vappuna Amsterdamin-reissulta tuliaistulppaaneja. Kun en niille muutakaan säilytystapaa keksinyt, niin laitoin maahan. Näköjään nousevat jo pintaan. Miisu-myyrä vaan on maistellut näitäkin. Höh!
Raparperi näyttää asettuvan paikallen, vaikka Miisu nakersi näitäkin. Versoja nousee kuitenkin jo kolmesta kohtaa, hienoa! Lajike on Ekin joskus joltain Loviisan edustan saarelta mittausmatkalta tuomaa vanhaa kantaa, kuulemma elinvoimainen.
Tero tuunasi ruukkupuutarhan todella tyylikkääksi. Yläriviin pääsi jo paprika, kolme ruusukaalin taimea ja yksi yli jäänyt papu.
Tämä rappioromanttinen kesäkukka-asetelma terassin vieressä taitaa olla viimeistä kesää käytössä, kori alkaa hajota käsiin. Lumihiutale, neilikkaa, yksi tähtisilmä. Söpöä.
Parvekkeen alareunan ruukut eivät olleet oikein hyötyviljelyyn soveltuvat, kokeillaan nyt kesäkukilla. Lumihiutaleita ja orvokkeja. Voi kyllä olla paahteista niillekin.
Chili saa jäädä venevajaan asumaan, kurpitsat jäivät odottamaan istutusta.
Tero raivasi puronvarren, koitetaan saada polku kulkemaan ihan tästä puron reunasta.
Puron varteen yksi siperiankurjenmiekka.
Ja kääpiökurjenmiekka.
Rantakukka rantaan kivenkoloon. Vähän riskipaikka ehkä, saa nähdä jaksaako elää siinä.
Parvekkeelta ylijäänyt orvokki (näitä taitaa tulla toinenkin, kasvavat niin, etteivät mahdu ruukkuihinsa) ja uutena mirrinminttua venevajan edustalle. Tässä on jo vanhaastaan väriminttu (itse siemestä kasvatettu!), mutta ajatelin, että sille mahtuu kaverikin.
Oma vanha minttu ei petä. Ihanan raivokas kasvuunlähtö, se on todella nyt löytänyt paikkansa tuosta rannasta!
Kokeillaan, voisiko rannassa olla mansikkamaa. Kirsikkapuu tässä ei pysynyt hengissä, harmi! Kukkivat lajikkeet vasemmalla Salsa/tango tms., kukkimattomat joku K:lla alkava. Ei ehkä Kalasnikov kuitenkaan...
Kuukausimansikkaa marja-aronian juurelle. Josko pitäisi leinikit ja nokkoset kurissa pitkällä tähtäimellä. Tässäkään paikassa kirsikkapuu ei viihtynyt.
Ja vielä muistilapuksi piparjuuri! Entiselle mansikkamaalle laitettiin nyt maa-artisokkaa, sen eteen sopisi hyvin piparjuuri. Tänä vuonna etualalla viljellään kuitenkin perunaa.
